Ennen kuin varsinainen hanke rakentamisesta saatiin vireille, arkkitehti Anssi Lassila suostui hahmottelemaan luonnoskuvat, joiden pohjalta päästiin jyvälle siitä, mitä olisi mahdollisesti tulossa. Luonnosten mukana syntyi myös osuva nimi hankkeelle, Puuhi.

Näiden luonnoskuvien pohjalta tehtiin suurpiirteiset, mutta tarkat laskelmat hankerahoitusta varten ja kyllähän ne hankerahat rakentamiseen sieltä lopulta myönnettiin. Näin päästiin miettimään varsinaista rakentamista, sitä varten varatulle tontille.

Aloituskeväänä kävimme arkkitehdin kanssa paikanpäällä tutkimassa rakennuksen sijoittumisen tontille.

Kun tontilla sijainnut vanha ulkorakennus sai purkutuomion, löytyi uudelle rakennukselle selkeä paikka vastapäätä tontille jäävää vanhaa taloa.

Pohjaa kaivettiin kun maa oli sen verran kuivanut, ettei tarvinnut sulamisvesien kanssa enää taistella.

Perustukset olivat alkuperäisessä suunnitelmassa perinteistä lohkottua kiveä. Näiden kivien alle kaivettiin salaojat ja ojat täyteltiin leveästi tiivistetyllä murskeella. Varsinaisten kivien hankinnassa oli hankaluuksia niiden saatavuuden vuoksi, varsinkin kun budjetissa nämä kivet olivat arvioitu saatavan ilmaiseksi.

Loppujen lopuksi tultiin päätökseen, että selkeästi näkyviin jäävät perustuksen osat olisivat aitoa kiveä ja rakennuksen alle jäävissä perustuksissa voitiin käyttää betoniosia. Ratkaisu osoittautui lopulta järkeväksi kombinaatioksi mm. lattiakorkojen suhteen.

Tarvittavat kivet saatiin lopulta Hautakylän puretun koulurakennuksen tontilta, sopiva määrä sopivia kiviä.

Kivien minimikorkeutena pidettiin n. 0.5 metriä, etteivät rakennuksen puuosat laskeutuisi liian lähelle maata ja että tuuletus rakennuksen alta varmasti toimisi.

Kun kivet ja betoniosat oli saatu paikoilleen, alkoi varsinainen puurakentaminen. Arkkitehdin kanssa istuttiin palaverejä, joissa mietittiin lattian ja seinien rakenteita. Kun varsinaisia työpiirrustuksia tai rakennekuvia ei oltu tietoisesti tehty ,nämä palaverit olivat välttämättömiä että päästiin sopiviin ratkaisuihin rakenteiden suhteen.

Seinät rakennettiin sopivina runkoelementteinä Hautakylällä ja varastoitiin siirtoa odottamaan.

Lattia-ja kattopalkisto leikeltiin suunnitelman mukaan mahdollisimman valmiiksi ennen niiden siirtoa tontille.

Sen jälkeen koottiin lattiapalkisto tontille asetettujen kivien päälle ja kun lattiakannakkeet olivat paikoillaan, alettiin siirtämään runkoelementtejä palkiston päälle. Kun seinärungot olivat asemissaan, koottiin kattokannattajat paikoilleen. Runkovaihe oli saatu tehdä hyvissä olosuhteissa ja täysin sateettomassa ajanjaksossa.

Jälleen pidimme palaveria arkkitehdin kanssa ja mietimme eristyksiä ja kattorakenteiden tuuletuksia mahdollisimman toimiviksi. Paperille piirtyi selkeitä kuvia tulevasta.

Syksyn kulussa rakennukseen tehtiin vielä vesikattorakenteet paikoilleen. Ennen talven tuloa ehdittiin aloittelemaan ulkovuoren kokoamista. Ulkovuori oli päätetty tehdä pystylomalaudoituksella ns. viiden tuuman laudasta, tervamaalilla käsiteltynä. Tervamaali sekoitettiin itse, Kärsämäkeläisen kaavan mukaan hautatervasta, kimröökistä ja maaliöljystä.                                                                                                                

Työt keskeytettiin talveksi.

Seuraavana keväänä töitä jatkettiin ulkovuorien kanssa sitä mukaa kun tervalautaa saatiin kuivaksi ja asennuskuntoon. Kuusenlauta, jota käytettiin ulkovuoressa, hankittiin M. Jussilan sahalaitokselta Soinin Kukonkylästä. Kun ulkovuoret olivat pääsääntöisesti paikoillaan, siirryttiin sisätöihin.

Taas istuimme arkkitehdin kanssa samaan pöytään ja nyt mietittiin sisäpuolen pintoja. Sisäseinät ja viistot sisäkatot päätettiin tehdä kuusenlaudasta, jossa näkyisi vannesahan pysty leikkuujälki. Nämä laudat sahattiin Ähtäriläisen puualan toimijan, A-M Hokkasen toimesta, sopivan karhealla vannesahalla. Jälki tyydytti sekä suunnittelijaa että tekijää. Lattialankuksi yritettiin löytää samanlaista sahanjälkeä kuin oli seinässäkin, mutta lattialankulle ei löytynyt järkevän hintaista tekijää. Vesalan veljesten Höyläämö, Alajärven Koskenvarrelta suostui höyläämään kuusenlankkuun karkean pinnan erikoisterällä ja tällä mallilla sitten mentiin.

Seinät, katto sekä lattia eristettiin puupohjaisella sellu-eristeellä, ennen sisävuorien asennusta. Etuseinän ikkuna-elementit ja ovet asennettiin tässä samassa vaiheessa sisäseinien kanssa. Verannan lattia oli mietitty tehtäväksi lehtikuusesta, sen löytäminen ei ollut aivan helppoa. Sopiva lankkuvarasto löytyi Hirvensalmelaiselta toimijalta ja vielä kohtuuhintaan. Verannan sisäseinät tehtiin samasta vannesahatusta kuusenlaudasta kuin sisäseinätkin, näin yhteneväisyyden kannalta.

Ulkokaton pintaan koottiin varsinaisen vesikaton päälle samanlainen kuusenlauta kuin ulkoseinäänkin, sekin tervattiin mustaksi. Sisäseinät käsiteltiin lopuksi homeenestoaineella ja lattialankkujen pintaan hierottiin muutama suopakerros, lian tarttumisen estämiseksi. Porraslankuksi sahattiin, K. Panulan toimiessa sahurina, n.8 X 12 tuumaiset lankut lehtikuusista, jotka oli kaadettu Soinin Kirkon pihamaalta aiemmin.

Aki Alatalo

Puuhin rakennustöiden tekijä