Mytologiaa & tarinoita

Haltioita ja vanhakehno

Lapsena meille neuvottiin, että kun menee uimaan, niin pitää käsillään loiskuttaa järvestä vettä maalle ja sanoa:”Näkki maalle, minä veteen. Järvestä maalle tullessa piti loiskuttaa vettä maalle päin ja sanoa: “Näkki veteen, minä maalle.” Kun näin teki, ei Näkki vienyt.

0. Harju SKS 1938. Kertoi Aukusti Saarenketo, s. 1886.

Isä oli Kuninkaankuopan jalkamyllyssä jauhattamassa. Hän pani yöksi tuutin jyviä täyteen ja meni itse myllysaunaan nukkumaan.Yöllä kurkisti mylllynhaltia saunan lakeisen luukusta ja sanoi: “Myllys jauhaa tyhjää.” Kun ei isä välittänyt tästä, vaan nukkui taas, niin herätti haltia hänet uudelleen. Kun ei isä vieläkään noussut, niin kolmannella kerralla istui haltia, joka oli naisen näköinen, isän suun päälle, niin että ämä oli tukehtua.

“Myllys jauhaa tyhjää”, hoki se. Isä oli aivan hiestä märkä, kun hän nousi ylös ja lähti myllyyn.Siellä olivat viimeiset jyvät tuutissa.

0. Harju SKS 1938. Kertoi Urho Ollikainen, s. 1901.

Renki lähetettiin jalkamyllyyn jauhattamaan. Hän kaatoi iltasella tuutin jyviä täyteen ja meni itse myllysaunaan nukkumaan. Yöllä tuli myllynhaltia häntä herättämää. ”Makkaranakkaa, tyhjää hakkaa”, hoki se. Kun renki meni katsomaan myllyä, jauhoi se tyhjää. Säkin suussa oli ollut eväsmakkara ja se oli mennyt jyvien mukana tuuttiin sekä sulkenut aukon, jotta jyvät eivät päässeet silmään.

Eräs meidän torppari kertoi, että kun hän oli soitimessa, asettui hän yösydämeksi kuivalle metsäpolulle maata.Mutta ei hän siinä kauankaan kerinnyt torkkua, kun metsänhaltia herätti hänet sanoen: “Nouse ylös, vanhaa miestä haudataan.” Tuskin hän kerkisi polulta pois kun suuri honka rytisten kaatui sille.

Joku kotitaloni, Pesolan,miehistä oli tervahautaa polttamassa. Yöllä tuli hänen luokseen mahdottoman suurimies. Se näytteli käsivarsiaan sekä muita jäseniään ja sanoi: “Koitapas näitä jäseniä.” Tervanpoltattaja ei ollut arkalasta kotoisin. Hän koetteli haltian jäseniä, ne olivat suuret ja kovat. Tämän jälkeen haltia katosi.

0. Harju SKS 1938: Vaito Pesola, s. 1887.